keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mistä se kaikki starttasi!




Heippa kaikille! Olen hautonut kauan päässäni ajatusta oman blogin kirjoittamisesta. Aloitetaan nyt sitten. Alku saattaa olla kankeaa ja jäistä luettavaa, mutta hei antakaa anteeksi, eihän kukaan ole seppä syntyessään :)
 
Nyt alkuun, musta tuntuu luonnollisimmalta raapustaa vähän tekstiä siitä, kuka minä sitten olen. Aatelin, että tekstin kirjottaminen olisi helppoa. Kyllähän olen 22-vuotta asunut tässä samassa kehossa ja  tunnen itseni. Mutta ei, tämä on tosi vaikeaa alkaa pukemaan sanoiksi sitä, mikä minä olen. Tottakai voisin alkaa latelemaan teille positiivisia adjektiiveja toisensa perään, kuten jossain CV:ssä. Mutta en tiedä, en halua antaa teille niin pintaliitosta kuvaa itsestäni. Kun en ole sellainen.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tätä on mahdotonta kerralla kirjoittaa. Tulevat lukijat saa varmasti musta just oikeanlaisen käsityksen ajan myötä.  Kerronpas nyt sit taustoista ja siitä miten olen tähän Fitneksen pariin ajautunut…

3-vuotiaana tarhassa olin se tyttö, joka vipelsi menemään pitkin tanteretta, välillä pystyssä, välillä kierien, välillä turpa kiinni tantereessa. Tarhasta lähdettyäni tarhatädit taisivatkin antaa vähän vinkkiä vanhemmille, että tyttö kannattaisi laittaa tanssimaan tms. Taisin jossain satubaletissa käydäkin, tosin roikkumassa siellä tangolla jaloistani ylösalaisin. Balettitanssijan ura ei ottanut tuulta alleen. Sitten tulikin eteen muutto saksaan muutamaksi vuodeksi. Kävin tarhassa, mutta enhän ujona tyttönä uskaltanut löytää vieraasta maasta kavereita. En osannut kommunikoida. Kyllä minä tarhassa kävin, mutta loppu päivät menikin sitten äidin kanssa kotona. Oi niitä aikoja. Taisin olla nyt jo siinä iässä, että muistijälkiäkin löytyy siltä ajalta. Olikohan hetkeäkään, kun olisin pysynyt paikallani. Kiipeilin kaikkialle, ei ollut väliä oliko se kiipeilyteline vai pihakoivu, latvaan oli päästävä.  Äiti sai kokoajan olla katsomassa perääni, ettei mitään satu. Harvoin minulle kyllä mitään sattuikaan. Varhain tuli siis huomattua, mistä tämä tyttö tykkää. Ja ei, se ei ollut barbeilla leikkiminen, eikä kuvakirjojen selailu.
Suomeen takaisin tultua, jostain tuli vinkkiä, että etsitään uusia pieniä lahjakkuuksia telinevoimistelun kilparyhmiin. Sinnehän minut potkaistiin. Se taisi olla menoa sitten vuoden 1998 syksystä eteenpäin. Kisahallilla on tullut vietettyä valehtelematta yli parikymmentä tuntia viikossa, tuhansia tunteja elämästä.  Mentiin voimistelu edellä aika pitkälle. Polvien kanssa alkoi tulla ongelmia jo varhaisina teinivuosina. Niistä selvittiin. 15-vuoden iässä lähti sitten alamäki. Vasen polvi sanoi työsuhteensa irti vierähtämällä pois paikoiltaan. Leikkausta piti kuitenkin odotella, niin pitkään, että pituus kasvu seisahtuu. Vuosi siinä taisi kulua.  Sitten leikkaukseen ja kuntouttamaan vuodeksi.  Onneksi telinevoimistelu on niin monipuolinen laji, että ei siellä salilla toimettomaksi jääty. Heitetään sitten jerryä vaikka valmentajan kanssa. Alettiin nähdä jo valoa tunnelin päässä. Koitti kuitenkin ensimmäiset kilpailut. Ensimmäinen liike. Ensimmäinen huti. Ja polvi sano uudelleen naps.. Taisin siinä vaiheessa sano iskälle saman tien, ”tämä oli tässä, vaihdetaan lajia”. Taisi siinä pari ärräpäätäkin lentää. 

Kokeiltiin hetki yleisurheilua, ja taisi siinä oma hevonenkin tulla hankittua. Sillä kilpailtiin sitten esteratsastuksessa. Kilpaillaan varmasti vielä joskus tulevaisuudessakin. Hevoset ja ratsastus on aina tuonut minulle vastapainoa kaikkeen. Rakastan sitä! 


Salitreenaus on ollut nyt muutaman vuoden osa minun arkea, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Pari vuotta olenkin jo haaveillut pääsystä kisalavoille. En sitten tiedä, miksi en sitä ole aiemmin asiaksi ottanut. Ehkä hieman negatiivinen sävy lähipiirissä tms. Spekuloidaan sitä myöhemmin. Viime keväänä salilla tuli kuitenkin juteltua Mika Korhosen kanssa, josta tulikin valmentajani. Lähdin ehkä hieman ahneena liikenteeseen ja halusin jo kevään 2015 kilpailuihin mukaan. Ja kun jotain päätän, niin yleensä näin on tapahtuva. Ensimmäisen kilpailudebyyttini hoidinkin alta pois Kulttuuritalolla 2015 huhtikuussa. Lajina luonnollisesti Vapari Fitness, eli Fitness. Tästä lisää seuraavassa jaksossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti