Ensimmäinen kisamatka

Ensimmäinen kilpailumatkani on saatu päätökseen tämän kevään osalta. Olo on jotenkin haikea, vaikka tästähän tämä kaikki vasta alkaa. Nyt se ensimmäinen etappi on kuitenkin ohi. Tulee väkisinkin fiilis – ”mitä nyt*?”, vaikka kaikki tulevaisuuden suunnitelmat onkin jo lyöty valmentajan kanssa lukkoon, sekä tiedän täsmälleen mitä nyt tapahtuu. Tämän Syksyn kilpailut jäävät minun osaltani välistä ja focus siirretty vuodelle 2016. Seuraava vuosi on erityisen tärkeä viimeisen junnu vuoteni vuoksi. Eli 2016 painetaan menemään kuutosvaihteella. Voih, vuosi tuntuu vaan niin pitkältä ajalta! Tosin kyllä se vuosi meni nytkin hujauksessa, kun viime keväänä laitettiin tähtäimet lavalle. Tuntuu, että aika vaan kiitää nopeammin mitä vanhemmaksi sitä tulee. Pienenä kun seuraaviin syntymäpäiviin oli ikuisuus !

Tein kisadebyyttini Kulttuuritalolla 19.4. Fitness Classicissa, jossa sijoituin yleisesä satrjassa toiseksi. Matka tähän ei todellakaan ollut minulle helppo. Kävin läpi kolme antibiootti kuuria dieetin aikana ja elämäntilanteeni oli todella stressaava pitkän parisuhteen eron jäljiltä. Viimeistään tässä vaiheessa tuli todistettua Juhani ”Tami” Tammisen viisaus ”95% asenne ja henkinen panostus on maksimissaan 50% fyysinen suoritus”. Elämä tuntui olevan yhtä isoa tasapainottelua henkisen ja fyysisen jaksamisen välillä. Mielessäni kävi matkan aikana monta kertaa, että jättäisin koko homman syksylle. Olisikin varmasti pitänyt jättää, jos olisin parhaaseen tulokseen tahtonut päästä fysiikaltani.  Miksi sitten jatkoin hampaat irvessä? Noh se tuntui oikealta. Olen kamalan kilpailuhenkinen ja kai olisin jotenkin tuntenut pettäväni itseni siinä tilanteessa, jos luovuttaisin. Kai halusin näyttää itselleni, että pystyn. Halusin ehdottomasti saada yhdet kilpailut alle ennen ensivuotta.  Nyt se tuntuu oikealta ratkaisulta. Nostan todella hattua niille, jotka pystyvät laittamaan pelin seis, kun asiat eivät sujukaan kuin Strömsössä.  Dieettiä siis jatkettiin ja olen itsestäni todella ylpeä, että saavutin tästä kaikesta huolimatta EM-paikan Santa Susannassa. Sijoitus siellä oli harmittavasti neljäs. Parempaan suoritukseen en kuitenkaan olisi pystynyt. Vapaaohjelmani meni kilpailuissa nappiin ja fysiikkakierroksella fiilis oli super! Viimeistelytkin toimi paremmin kuin Classicissa. Olin antanut kaikkeni.

Haluan kiittää kaikkia ympärillä olevia ihmisiä, ilman teitä minä en olisi tähän pystynyt, en millään. Isoin kiitos kuuluu valmentajalleni Mika Korhoselle, joka on toiminut matkan aikana myös omana psykoterapeuttina. Tunsin itseni aina erityiseksi jutellessani Mikan kanssa. Vanhemmilleni, jotka ovat jaksaneet katsoa minua äkäisenä ampiaisena, tiuskiessani kun on unohtunut mantelit kaupanhyllylle, taika paita on ollut ryppyinen pesusta tullessa. Ystävilleni, jotka ovat ymmärtäneet, kuunnelleet ja tsempanneet minua joka tilanteessa. Sonjalle suuri kiitos lihashuollosta, vaikka minä sinua aina niin vihaankin, kun murjot niitä penikoita auki, mutta seuraavana päivänä rakastan. Tämä TeamMiia on ollut minulle korvaamaton, kiitos!

Motivaationi on tällä hetkellä huipussaan. kehittymisen jano jäi kilpailuista yhtä voimakkaaksi kuin dieetillä jääkylmän fantan!  Nyt ollaan todella tärkeää kokemusta rikkaampana ja viisaampana matkalla kohti ensi vuotta!